Kansikuva

Kansikuva

torstai 24. huhtikuuta 2014

Vain muutos on pysyvää

Terveisiä lomalta! Pääsiäisestä alkoi loma ja nyt onkin lomaviikko jo yli puolen välin. Alkaa taas ajatukset siirtyä työhön. No on ne siellä pyörinyt muutenkin. Viimeiset pari viikkoa on ollut jännittävää aikaa.


Olen iloisesti yllättynyt, että esimies on kuunnellut minua. Hän on tiedostanut, että nykyinen työni ei anna minulle enää haastetta. Yrityksemme on kuitenkin nyt hankalassa tilanteessa, koska YT-neuvottelut painavat päälle. Esimieheni tiedostaa myös varmasti, että minun  on haasteellista löytää se uus työ tän vuoden aikana.

Joten... viikkoa ennen lomaa, perjantain jos ollaan tarkkoja, esimies pyys mut keskustelemaan. Ja kyllä se säikäytti. YT:t kesken ja esimies haluaa jutella... apuva! No me istuttiin alas. Esimieheni kertoi, että hänen oma esimiehensä oli tiedustellut, että löytyisikö meidän toimipisteestä sopivaa henkilöä siirtymään toiseen toimipisteeseen. Työ on siis sama kuin nytkin, mutta huomattavasti haastavampi salkku. Salkkua hoitamaan haluttiin henkilö joka tekee sääntöjen mukaan, omaa kuitenkin pelisilmää, osaa olla jämpti ja tiukka, haluaa oppia uutta ja ei pelkää haasteita. Olin ihan, että whaaat? En osannut odottaa, että kesken YT-neuvotteluiden ketään siirretään minnekkään. Päätös haluanko siirtyä pitäisi antaa nyt heti tässä! Sanoin, että en pysty. Pitää miettiä. Ensimmäinen reaktio oli nimittäin, että en todellakaan halua tuollaista salkkua.

Esimieheni kuitenkin perusteli minulle miksi hän ja hänen oma esimies oli minua ajattellut sopivaksi. Nämä pointit olivat hyviä. Nykyinen salkku ei anna minulle haastetta, uuden kanssa sitä tulisi reippaasti lisää. Olen nyt puhtaasti henkilöasiakaspuolella ja pääsisin jatkossa kurkistamaan vähän myös yrityspuolelle ja tutustua siihen maailmaan. Tämän maailman tunteminen varmasti auttaa jatkossa saamaan työtä firman sisällä.

No päätin kuitenkin kysyä vielä luottamusmieheltä, että onko kuvio ok näin YT:den kannalta? Minulle tuli samantien vastaus, että ei mitään siirtoja nyt, liikaa avoimia kysymyksiä. Ilmoitin maanantaina isolle herralle (esimieheni esimies, tosin nainen), että luottamusmiehen mukaan nyt ei saa siirtyä. Keskustelimme pitkän tovin puhelimessa, että minut voi kyllä siirtää myöhemmin, jos on vielä tarvetta. Kerroin, että oma suunnitelmani on olla jo firman sisällä toisessa tehtävässä täman vuoden aikana. Tämä isompi esimies yritti kysyä, että jos sitoutuisin vuodeksi tähän uuteen salkkuun ja sitten miettisin vasta  työtehtvän vaihtoa. Sanoin, että en halua sitoutua, koska ikinä ei tiedä koska se täydellinen työpaikka tulee vastaan. Hän ymmärräsi asian ja päätimme laittaa asian jäihin nyt toistaiseksi.

No tiistaina soi taas puhelin. Esimiehet olivat keskustelleet luottamusmiesten kanssa ja siirto onkin ihan ok. Olivat saaneet käsiteltyä kuvion läpi ja kysymyksiä ei enää ollut. Isompi esimies sanoi minulle puhelimessa, että alueemme on valmis ottamaan riskin, että löydän uuden tehtävän pikaisesti, mutta he haluaisivat minun siirtyvän nyt tähän haastavamman salkun tehtävään. Salkku pitäisi ottaa vastaan mahdollisimman pian, koska näitä asiakkaita ei voi jättää hoitamattaa (edellinen siirtyy toisiin tehtäviin). Sainkin tietää, että pääsiäisviikko on viimeinen viikko nykyisessä toimipisteessä ja heti loman jälkeen alkaa uusi arki uudessa toimipisteessä. Minulla oli siis aikaa kaksi päivää hoitaa kaikki kuntoon nykyisessä salkussani, pakata tavarat ja selittää keskeneräiset caset kollegoille. Kaikki tapahtui aika nopeasti.


Nyt lomalla tätä on pystynyt vähän jo käsittelemään. En ole tosiaan enää menossa vanhaan toimipisteeseen takaisin. Olen kuitenkin tajunnut sen, että tämä muutos on hyvästä. Vaikka tehtävä sinäänsä pysyy samana ja palkkaa ei tule lisää, uskon että tästä on pidemmän päälle hyötyä minulle. Opin uutta ja josko se työmotivaatiokin löytyisi uudestaan. Haikeilla fiiliksillä pakkasin kamat kiirastorstaina. Kolme vuotta meni samassa toimipisteessä. Ilman ihania työkavereita olisin varmaan jo etsinyt aktiivisemmin uusia haasteita (firmankin ulkopuolelta).


Toivottavasti uusi esimies tukee haluani edetä urallani ja toivottavasti tämä iso esimies on sanojensa mittainen ja alue ei "estä" minua siirtymästä, kun sopiva paikka löytyy. Sitähän ei tiedä löytyykö se huomenna vai vuoden päästä. Olin yllättynyt, kun siirtymiseni julkistettiin, koko alueemme herra ISO herra laittoi minulle sähköpostia ja kehui päätöstäni siirtyä. Häneltä, kun ei oikeastaan ikinä saa mitään palautetta ja nyt sain ihan henkilökohtaisen viestin. Nyt on ajatukset purettu kirjoitukseksi, josko nyt unissa näkisi muutakin kuin työjuttuja... ;) Tässä on vielä pari päivää lomaa, mutta alkaa jo jännittää ensi maanantai. Olen päättänyt ajatella tämän muutoksen positiivisten asioiden kautta. Kaikki on mahdollista, kun uskaltaa muuttua muutoksen mukana.



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Myynninohjauskeskustelu ja hyvä mieli

Tällä viikolla oli myynninohjauskeskustelu. Olin valmistautunut ottamalla myynnit esiin. Olen tehnyt ihan hyvää tulosta, mutta ne ei missään määrin ole siinä missä tämän vuoden tavoitevauhdilla pitäisi olla. Keskusteluun meneminen hieman ahdisti... mutta esimies yllätti positiivisesti.

Sain kiitosta siitä mitä olen tehnyt ja esimies lohdutti, että nyt ollaan vasta alkuvuodessa, joten tässä on vielä aikaa tehdä tulosta. Meinasin pudota penkiltä. Oli ihanaa, että keskustelussa oli kehittävä ilmapiiri ja myös esimies on huomannut, että teen hyvää työtä. Tosin enemmän pitäisi tehdä. Myynnit ovat kyllä reippaasti parempia kuin viime vuonna, mutta ei siis vielä olla edes tavoitetasossa.

Lisäksi keskustelimme vähän siitä mikä ahdistaa töissä ja mikä on mielestäni huonosti meillä. Saatiin hyvin puhdistettua ilmaa ja uskon, että nyt huhtikuussa tää työ alkaa taas maistumaan. Tosin lisää haasteita on tuonut tää talousympäristö missä ollaan. No ei siitä sen enempää. Olen nyt yrittänyt ajatella, että turha tässä on murehtia niistä asoista, joihin en pysty itse vaikuttamaan.

Kokonaisfiilistä on parantanut myös palkinto lounaat ja kehut. Olen nyt ollut kahdella eri palkitolounaalla ja lisäksi sain esimieheltäni kauan himoitsemani vesikarahvin kiitokseksi hyvin tehdystä työstä. Tällaiset asiat lämmittää aina sydäntä.

Nyt ajattelin nauttia tästä hetkestä ja odottaa, josko se uusi työ tulisi sieltä jostain nurkan takaa. On ollut positiivista huomata, että ahdistuksen ja stressin taso on laskenut. Ei kiukuta niin paljoa ja olen tainnut viimeinkin tajuta sen, että kaikki ajallaa... ainakin hetkellisesti. Ihanaa kevättä kaikille ja nauttikaa elämästä!