Kansikuva

Kansikuva

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Motivaatiopula

Mistä löytäisi motivaation tehdä töitä? Se on ollut hetken kadoksissa. Olen painanut koko vuoden töitä kunnolla ja olen halunnut saada niitä näyttöjä, joilla saisi sen uuden työn. Näyttöjä on, kun tavoitteetkin on ollut täynnä heinäkuusta alkaen. 

Kaikki meni hyvi syyskuuhun asti. Silloin hain firman sisällä unelmapaikkaa. Hakijoita oli 37, haastatteluun otettiin 7. Pääsin haastatteluun ja sain paljon hyvää palautetta esimieheni esimieheltään sekä HR-partnerilta. Toiselle kierrokselle pääsi 5 henkeä. Olin yksi heistä ja sain tehtäväksi tehdä toimintasuunnitelman ensimmäiselle kuukaudelle hakemaani toimeen. Työn tekemiseen meni yli 14 tuntia omaa aikaa. Sain tehdystä työstä  todella hyvää palautetta. Olin osannut panostaa juuri niihin epäkohtiin mitä johtokin oli ajatellut. Tein psykologisenttestit, matemaattiset testit sekäsoveltuvuustestit. Niidenkin arviot olivat hyvät. 

Olen aika positiivinen ihminen, mutta myös unelmoija. Joten mietin jo miten hoidan työn, kun sen saan jne. Sitten tuli se puhelu. Olin viimeisen kahden joukossa. Tässä kohtaa hengitys jo salpaantui... Kunnes puhelimessa sanottiin kierrellen ja kaarrellen minusta hyviä puolia. Tässä kohtaa se iski. Minua ei valita. Olen hyvin tunteilla elävä ihminen. Kyyneleet valuivat poskillani. Kovasti puhelimen toisessa päässä yritettiin minua lohduttaa ylisanoilla. Mutta eipä ne siinä tilanteessa helpottaneet oloani. Olin niin lähellä. Mutta vielä ei ollut minun vuoro. 

Valittu henkilö oli minua yli 20 vuotta vanhempi ja hänellä oli 20 vuoden kokemus pankkityöstä. Hän oli tehnyt vaikka mitä meidän firmassa. Olin ollut kovassa seurassa, kun olivat minun ja hänen väliltä valinneet. Uskon kuitenkin, että olisin pärjännyt tehtävässä. Mutta johto valitsi kokemuksen ennemmin kuin nuoren innovatiivisen mielen. 

Tuntui, että olen tehnyt koko vuoden täysillä töitä. Olen ylittänyt itseäni sekä esimieheni odotuksia koko vuoden. En ole kuitenkaan saanut esimieheltäni tukea tai kannustusta. Tämä onkin yksi syy miksi haluan uuden toimen firman sisällä. Edellinen esimieheni oli niin kannustava ja näki minussa potentiaalia. Kaikki kuitenkin muuttui reilu vuosi sitten, kun esimies vaihtui. Siitä lähtien olen halunnut pois nykyisestä työstäni. 

Ajattelin vaan, että kun painan täysiä niin tämän vuoden aikana minun uurastus palkitaan. Vuosi on kohta lopussa ja olen edelleen jumissa nykyisessä työssäni. Ahdistaa. Pitäiskö sittenkin keskittyä lasten hankintaan? Vai jäänkö odottamaan vielä uusia firman sisällä olevia paikkoja? Miten jaksan lähteä painamaan taas vuoden alusta täysillä? 

Kaikki tekemiset nollaantuu ja pitää aloittaa alusta. Eli taas pitää näyttää ja tehdä kovaa tulosta. Miten saan tuloksen kasvamaan tästä vuodesta, kun motivaatio on jossain ihan muualla. Pitäiskö keskittää motivaatio laihtumisen ja hankkia se perhe? Haluan kaiken. 

Olo on väsy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti