Samaa p*askaa töissä ja kotona!

Viikonloppuna koeltiin taas hermoja. Tuli riitaa miehen kanssa ja pahoitin hänen sanomisista mieleni ihan kunnolla. Sitten eilen illalla tätä puitiin. Kerroin mistä pahoitin mieleni ja mies vaan tokaisi "että en mä tajuu miten tosta nyt voi mielensä pahoittaa, enhän mä sanonut mitään ilkeetä". Tässä kohtaa leikkasi kiinni. Eikö se riitä, jos mä kerro mistä tuli paha mieli. Sitten toinen voisi pyytää anteeksi ja muuttaa ehkä tapaa toimia seuraavalla kerralla? Näin sitä voisi ainakin naisen logiikalla luulla... Mutta ei sitten kuulemma. Huokaus!

No töissä oli viime syksynä melkein samanlainen tilanne. Esimies toimi tosi epäkorrektisti ja kerroin hänelle kuukausittaisessa myynninohjauskeskustelusssa, että koen että hän kohtelee minua erilailla kuin muita. Kerroin, että koen joutuvani tekemään enemmän kuin muut ja esimieheni sortaa minua. Lisäksi tunsin, että minun myynnit ei ikinä riitä. Tähän sain vastauksen "enkä enkä, en oo kyllä yhtään ollut tuollainen". Eli ihan samaa. Kerroin, että no ainakin nyt olen kertonut esimiehelle miltä minusta tuntuu...

Mikään ei töissä oikeastaan muuttunut, niinkuin ei se muutu kotonakaan... Samaa kokoajan. Perseestä. No nyt on muutenkin vähän kiukkuinen olo. Ehkä tää tästä helpottaa.

Vähän ahdistaa ensi viikko. Silloin olisi taas myynninojauskeskustelu. Ekaa kertaa pitkään aikaan joudun miettimään miten puollustelen tekemisiäni, nyt ei olla tavoitetasolla ollenkaan. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta ei vaan onnistu. Ongelma ei ole yksin mulla, mutta ei se mua lohduta. Mä en halua olla niin kuin muut, haluan tehdä paremmin ja enemmän. No kai sitä pitää nyt ruveta miettimään mitä oon tehnyt väärin ja miten jatkossa pystyn tekemään työni paremmin.

 

Nyt helpotti, kun sain purettua sydäntäni. Katotaan mitä nyt kevät tuo tullessaan. Uuden työn haluan edelleen, mutta mitään haettavaa ei edelleenkään oikeastaan ole... =/

Ei kai mun elämä nyt ihan niin kauheeta ole, kuin aina välillä tuntuu... Kaipaan vaan muutosta pian.