Pohdintaa: Mitä nyt?

Vielä pitäisi jaksaa odottaa muutosta. Ei ole lapsi vielä päättänyt tulla maailmaan. Nyt mennään RV 39+2, ja mun puolesta lapsi voisi jo tulla. 

Tosin olen miettinyt paljon viime viikkoina miten mun uran käy, kun oon pitkään kotona. Perjantaina Facebook täyttyi työkaverin päivityksistä firman bileistä. Rupesin miettimään, että mitä kaikkea mä nyt mammalomalla missaan... Missaanko jotain todella tärkeää ja urani ei enää ikinä palaa ennalleen ja en saavuta niitä asioita mistä unelmoin. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole pelkästään kotiäidiksi vaan haluan myös uran. Haluan edetä urallani, kouluttaa itseäni ja saavuttaa asioita. Nyt näihin tulee tauko. 

Meni hetki ja tajusin. Ei pidä murehtia. Lapsi on pieni vain niin pienen hetken. En halua todellakaan missata sitä. Hassua kuitenkin, että miten se ura kummittelee mielessä koko ajan. Kai se johtuu tästä mun kovasta halusta päästä eteenpäin uralla ja saavuttaa kaikki nyt ja heti. 

Nyt pitäisi vielä jaksaa odottaa. Muutos on tulossa ja veikkaan, että vuosi lapsen kanssa kotona menee vähän liiankin nopeasti... Hyvää viikon jatkoa kaikille! Ahertakaa töissä! 

Uusi suunta

Nyt on sitten löytynyt uusi suunta. Tammikuussa päätimme kotona, että painoni on pudonnut riittävästi, joten estettä lapsen tulemiselle ei enää ole. Päätin, että lapsi tai uusi työpaikka saa tulla. Kumpi vaan tulee ensin. Töissä alkoi kevällä YT-neuvottelut ja tiesin, että voi olla ettei uusia paikkoja ole heti tulossa...

Nyt voin onnellisena sanoa, että uusi työpaikka saa odottaa. Jään nimittäin 15.12.2014 äitiyslomalle. Pitkään odotettu asia toteutuu. Minusta tulee äiti!

Olen jo nyt miettinyt, että kauan olen kotona? Entä pitäiskö opiskeluja jatkaa? Entäs se ja tämä ja tuo? Ei ole helppoa. Olen onnellinen vauvasta, mutta kovasti mietin miten kaikki muu. Tuleeko minusta vain lapsesta puhuva mamma vai pysynkö minä vielä omana itsenäni. No ehkä annan itselleni aikaa ja katsomme tammikuun jälkeen mitä elämä tuo tullessa.

ETA uudelle tulokkaalle on 24.1.2015. Sitä pitää vielä odottaa hetki. En millään malttaisi. Odottaminen ei ole minun vahvimpia puolia... =D Tätä projektia tosin ei pidä liikaa kiiruhtaa, pieni tulee kun on valmis.

Olen niin onnellinen!