Tosin olen miettinyt paljon viime viikkoina miten mun uran käy, kun oon pitkään kotona. Perjantaina Facebook täyttyi työkaverin päivityksistä firman bileistä. Rupesin miettimään, että mitä kaikkea mä nyt mammalomalla missaan... Missaanko jotain todella tärkeää ja urani ei enää ikinä palaa ennalleen ja en saavuta niitä asioita mistä unelmoin. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole pelkästään kotiäidiksi vaan haluan myös uran. Haluan edetä urallani, kouluttaa itseäni ja saavuttaa asioita. Nyt näihin tulee tauko.
Meni hetki ja tajusin. Ei pidä murehtia. Lapsi on pieni vain niin pienen hetken. En halua todellakaan missata sitä. Hassua kuitenkin, että miten se ura kummittelee mielessä koko ajan. Kai se johtuu tästä mun kovasta halusta päästä eteenpäin uralla ja saavuttaa kaikki nyt ja heti.
Nyt pitäisi vielä jaksaa odottaa. Muutos on tulossa ja veikkaan, että vuosi lapsen kanssa kotona menee vähän liiankin nopeasti... Hyvää viikon jatkoa kaikille! Ahertakaa töissä!
Tuttuja ajatuksia. Olin 32 kun sain esikoiseni ja palasin töihin pojan ollessa 8 kk. Valitettavasti, vaikka olinkin työorientoitunut, niin työnantajani ei kyllä paljoa pikaista työhönpaluutani arvostanut ja urahommat tyssäs siihen. Toinen lapsi tuli esikoisen ollessa 2,5 vuotta ja jäin kotiin 1.5 vuodeksi. Nyt töissä taas tässä välissä 1.5 vuotta ja kolmonen syntyy 2 kk päästä:)
VastaaPoistaElämä voi mennä monella eri tavalla. Mulle nämä kotiäitivuodet on lopulta aiheuttaneet suuren muutoksen maailmankatsomuksessa/arvoissa ja aion nyt nelikymppisenä ruveta luomaan uraa ihan eri alalla, mitä aikaisemmin tein.
Vuosi menee todella nopeasti. Anna aikaa itsellesi ja ajatuksillesi. Lapsen saaminen ja vanhemmuus kypsyttää ja muuttaa arvomaailmaa yllättävänkin paljon:)
Moi Iiris. Sun viesti sai mut pohtimaan. Mieli muuttuu päivittäin. Välillä ahdistaa olla kotona, mutta sitten tulee melkein itku kun huomaa kuinka nopeasti pieni kasvaa. Nyt olen ollut kuukauden ajan äiti. Se on ihanaa ja raskasta. Kaikkea samaan aikaan. Saa nähdä miten tämä lähtee sujumaan.
PoistaSaa nähdä miten kaikki menee. Nopeasti ainakin. Kyllä jonkun verran jännittää.