Kansikuva

Kansikuva

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Visiitti töissä

Nyt on mennyt kuukausi pienen pojan äitinä. Ihanaa on ollut, vaikka välillä on väsyttänyt kovasti. Arki on lähtenyt sujumaan ja vauvalla on jo selkeä päivärytmi. 

No sainkin jo viime viikolla esimieheltä pyynnön tulla näyttämään poikaa konttorille. Tämä kyseinen esimies oli minulla vain muutaman kuukauden, koska ensin vaihdoin toimipistettä ja sitten toimipisteessä vaihtui esimies. 

No minä leivoin tuomisia ja valitsin vauvalle sopivat vaatteet. Pakkasin meidät autoon ja lähdin kohti työpaikkaa. Voin sanoa, että olipa pettymys. Esimies ei ollut yhtään varannut kalenteristaan edes pientä hetkeä minulle. Tuli aika paha fiilis. Kaikilla oli kauhean kiire ja kukaan ei oikein ollut meistä kiinnostunut. 

Lähinnä kaikki oli vaan "onnea", "kuinka teillä menee" ja sitten kaikki katosivat taas töiden pariin. Voi olla että en ihan heti mene käymään. 

Toisaalta tiedän, että tämän vuoden tavoitteet ovat kauheat, ylempi johto on vaihtunut ja siellä on pistetty tuulemaan (eikä mitenkään kivalla tavalla). Tästä johtuen varmaan osittain kukaan ei kerennyt hengata minun kanssa. 

Olisin ehkä itse esimiehenä varannut kaikkien kalenterista pienen ajan tapaamaan työkaveria ja hänen pientä vauvaa. Varsinkin, kun itse kutsuin henkilön käymään. No jokainen tavallaan. 

Palko sanoa, että tuonne samaan työpisteeseen en kaipaa. Lähinnä tuo tehtävä mistä jäin äitiyslomalle, ei kiinnosta enää niin paljoa. Toivonkin löytäväni uuden työn, kun menen takaisin. 

Nyt kuitenkin ajattelin ainakin tämän vuoden viettää kotona. Lapsen kanssa aika menee nopeasti. Viikot vaan kuluu niin nopeasti. Välillä, kun lapsi kiukkuaa vatsavaivojaan ja väsyttää, niin mietin, että mitäköhän töissä nyt tehdään. Tän ensimmäisen kuukauden aikana mieli on vaihdellut kovasti. Varmaan hormonit vaikuttaa jonkun verran. Saa nyt nähdä miten tämä äitiys sopii sitten oikeasti minulle ja miten pitkään viihdyn kotona. 


maanantai 19. tammikuuta 2015

Pohdintaa: Mitä nyt?

Vielä pitäisi jaksaa odottaa muutosta. Ei ole lapsi vielä päättänyt tulla maailmaan. Nyt mennään RV 39+2, ja mun puolesta lapsi voisi jo tulla. 

Tosin olen miettinyt paljon viime viikkoina miten mun uran käy, kun oon pitkään kotona. Perjantaina Facebook täyttyi työkaverin päivityksistä firman bileistä. Rupesin miettimään, että mitä kaikkea mä nyt mammalomalla missaan... Missaanko jotain todella tärkeää ja urani ei enää ikinä palaa ennalleen ja en saavuta niitä asioita mistä unelmoin. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole pelkästään kotiäidiksi vaan haluan myös uran. Haluan edetä urallani, kouluttaa itseäni ja saavuttaa asioita. Nyt näihin tulee tauko. 


Meni hetki ja tajusin. Ei pidä murehtia. Lapsi on pieni vain niin pienen hetken. En halua todellakaan missata sitä. Hassua kuitenkin, että miten se ura kummittelee mielessä koko ajan. Kai se johtuu tästä mun kovasta halusta päästä eteenpäin uralla ja saavuttaa kaikki nyt ja heti. 


Nyt pitäisi vielä jaksaa odottaa. Muutos on tulossa ja veikkaan, että vuosi lapsen kanssa kotona menee vähän liiankin nopeasti... Hyvää viikon jatkoa kaikille! Ahertakaa töissä!