Visiitti töissä

Nyt on mennyt kuukausi pienen pojan äitinä. Ihanaa on ollut, vaikka välillä on väsyttänyt kovasti. Arki on lähtenyt sujumaan ja vauvalla on jo selkeä päivärytmi. 

No sainkin jo viime viikolla esimieheltä pyynnön tulla näyttämään poikaa konttorille. Tämä kyseinen esimies oli minulla vain muutaman kuukauden, koska ensin vaihdoin toimipistettä ja sitten toimipisteessä vaihtui esimies. 

No minä leivoin tuomisia ja valitsin vauvalle sopivat vaatteet. Pakkasin meidät autoon ja lähdin kohti työpaikkaa. Voin sanoa, että olipa pettymys. Esimies ei ollut yhtään varannut kalenteristaan edes pientä hetkeä minulle. Tuli aika paha fiilis. Kaikilla oli kauhean kiire ja kukaan ei oikein ollut meistä kiinnostunut. 

Lähinnä kaikki oli vaan "onnea", "kuinka teillä menee" ja sitten kaikki katosivat taas töiden pariin. Voi olla että en ihan heti mene käymään. 

Toisaalta tiedän, että tämän vuoden tavoitteet ovat kauheat, ylempi johto on vaihtunut ja siellä on pistetty tuulemaan (eikä mitenkään kivalla tavalla). Tästä johtuen varmaan osittain kukaan ei kerennyt hengata minun kanssa. 

Olisin ehkä itse esimiehenä varannut kaikkien kalenterista pienen ajan tapaamaan työkaveria ja hänen pientä vauvaa. Varsinkin, kun itse kutsuin henkilön käymään. No jokainen tavallaan. 

Palko sanoa, että tuonne samaan työpisteeseen en kaipaa. Lähinnä tuo tehtävä mistä jäin äitiyslomalle, ei kiinnosta enää niin paljoa. Toivonkin löytäväni uuden työn, kun menen takaisin. 

Nyt kuitenkin ajattelin ainakin tämän vuoden viettää kotona. Lapsen kanssa aika menee nopeasti. Viikot vaan kuluu niin nopeasti. Välillä, kun lapsi kiukkuaa vatsavaivojaan ja väsyttää, niin mietin, että mitäköhän töissä nyt tehdään. Tän ensimmäisen kuukauden aikana mieli on vaihdellut kovasti. Varmaan hormonit vaikuttaa jonkun verran. Saa nyt nähdä miten tämä äitiys sopii sitten oikeasti minulle ja miten pitkään viihdyn kotona. 

Uraraketti vs. kotiohjus

Joulu oli ja meni. Kohta on tämä vuosi ohi. Tämä vuosi on ollut huikea. Hyvä vuosi. Tammikuu ja helmikuu painettiin hulluna töitä ja tehtiin pohjaa hyvälle vuodelle. Keväällä oli pientä motivaatiopulaa. Toukokuun lopussa tuleva pieni ihminen ilmoitti itsestään. Siitä alkoi valmistautuminen tulevaan muutokseen.

Jouduin olemaan paljon kotona kipeänä ensin pahoinvoinnin takia ja sen jälkeen loppusyksystä alkoi sitten selkä vihoitella. Raskaus ei ole ollut helppo. Nyt jo loppusuoran häämöttäessä mietin edelleen, että olisiko pitänyt kituuttaa kipeän selän kanssa töissä. Uraraketti minussa oli ahdistunut, koska petin työnantajani. Olin selän takia sairaslomalla 7,5 viikkoa ennen kun jäin äitiyslomalle joulukuun puolessa välissä. Tajusin kuitenkin hetken pohdittuani, että nyt on minun terveyteni lisäksi kyse elämäni tärkeimmän ihmisen terveydestä. Vauva on niin toivottu ja odotettu, että en kyllä halunnut ottaa mitään riskejä. Töissä kituuttaminen olisi voinut lisätä stressiä ja sitä kautta supistuksia. Niitä oli muutenkin jo viikolta 17 alkaen. Oli pakko uraraketinkin vähän hellittää ja yrittää rauhoittua (paino sanalla yrittää).

Nyt kun olen kohta ollut kotona 10 viikkoa, mietin että millainen äiti minusta tulee. Olen kaikki mulle nyt ja heti ihminen, joten se varmasti näkyy hermojen kiristymisenä. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa hermoni antavat periksi ja ymmärrän myös, että välillä saattaa olla sotkuista ja kaikki paikat eivät ole tip top joka hetki. Tässä voi mennä kyllä jonkun aikaa, mutta kai se sieltä tulee. Tai sitten tulee totaalinen kiukku hermoromahdus ennen sitä… =D

Lapsi tulee varmasti kasvattamaan minua ihmisenä. Uskon, että tammikuussa elämäni muuttuu ja opin paljon uutta. Haasteita on edelleen, ihan kuin töissä, mutta kyseessä on erilaiset haasteet. Odotan näitä innolla. Pelkään, että minusta tulee kotiohjus.. Heh. Paikallani en varmasti jaksa pysyä. Toki tämänkin näkee vasta, kun pienokainen on syntynyt. Sitten katsotaan rauhoittuuko uraraketti vai valtaako tilan tosiaan kunnon joka paikkaan sykkivä kotiohjus. Jokatapauksessa, tulossa on hyppy tuntemattomaan...

Toivotan kaikille erittäin upeaa tulevaa vuotta! Muistakaa, että muutos ei ole aina negatiivinen asia. Nauttikaa elämästä.

Uraraketti kotona

Oli tosi pitkään huono omatunto, kun sairaslomaa tulee nyt varmaan se seitsemän viikkoa ennen äitiyslomaa. Tosin alusta lähtien mulle on ollut selvää, että lapsen terveys on kyllä mulle kaikkein tärkein. Siltikin on jotenkin syyllinen olo. 

Pitäisi olla töissä, mutta ei pysty. Mietin tässä paljon sitä, että olen tehnyt nyt 10 vuotta töitä. Siis oikeasti. En vissiin ole enää mikään nuorin, koska takana on se 10 vuotta työuraa. Jotenkin tämäkin sai pysähtymään. PäätinNoniin. Taisi olla tämän uraraketin työt tältä erää tässä. Oon ollut jo yli kolme viikkoa sairaslomalla ja vielä olisi kaksi ja puoli viikkoa edessä. Sitten mahdollisesti viikko töissä. No en usko että tulee oltua sitä vikaa viikkoa ennen äitiyslomaa. Selkä ei oikein kestä istumista, joten vähän on mahdoton olla töissä. 

, että turhaan poden huonoa omaatuntoa, koska kyllä sitä urarakettikin voi levähtää. Työt odottaa ja katsotaan nyt, että mitä sitten mammaloman jälkeen. Samaan firmaan ehdottomasti, mutta olisi ihanaa myös tässä kohtaa saada se uusi pesti. Mutta nyt sitten levätään hetki ja valmistaudutaan tulevaan muutokseen. Pian meitä on kolme. 

On pitänyt kehittää päivisin puuhaa. Vähän on välillä meinannut tulla tylsää. Istua ei voi joten leffat, kahvilat tms. on kokonaan poissuljettuja juttuja. Oon kävellyt, käynyt vesijuoksemassa ja aloittanut leipomaan. En osaa ollenkaan leipoa, joten kai sitä pitää opetella. Pitäähän äidin pystyä leipomaan pikkaselle synttäri pullat ja kakut. Heh. Ja leipominen onnistuu kohtuu hyvin, kun meidän keittiön tasot on korkeita. Ei siis tarvitse istua ollenkaan. 

Tässä muutama kuva siitä mitä uraraketin kolme viikkoa on pitäneet sisällään. 

Isyyspakkauksen tekemistä puolisolle. 

Tilkkutäkkiä vauvalle. 

Korvapuusteja työkavereille 

Tonttuhommia eli konvehtien tekemistä (testausta, nyt on reseptiikka selvillä, joten kohta alkaa tuotanto).

Macarons leivoksia. Jos tällaisia jaksaisi sitten vaikka ristiäisiin leipoa. Nyt tein minttusuklaa ja mustikka täytteillä. 

Blogin sisältö tulee tässä varmasti vähän muuttumaan ensimmäisistä postauksista. Uraraketti käy nyt nimittäin muutosta läpi. Katsotaan tuleeko minusta ahdistunut ylisuorittaja äiti vai osaisiko tämä kontrollifriikki hieman höllätä... Aika näyttää!