Joulu oli ja meni. Kohta on tämä vuosi ohi. Tämä vuosi on
ollut huikea. Hyvä vuosi. Tammikuu ja helmikuu painettiin hulluna töitä ja
tehtiin pohjaa hyvälle vuodelle. Keväällä oli pientä motivaatiopulaa. Toukokuun
lopussa tuleva pieni ihminen ilmoitti itsestään. Siitä alkoi valmistautuminen
tulevaan muutokseen.
Jouduin olemaan paljon kotona kipeänä ensin pahoinvoinnin
takia ja sen jälkeen loppusyksystä alkoi sitten selkä vihoitella. Raskaus ei
ole ollut helppo. Nyt jo loppusuoran häämöttäessä mietin edelleen, että olisiko
pitänyt kituuttaa kipeän selän kanssa töissä. Uraraketti minussa oli ahdistunut,
koska petin työnantajani. Olin selän takia sairaslomalla 7,5 viikkoa ennen kun
jäin äitiyslomalle joulukuun puolessa välissä. Tajusin kuitenkin hetken
pohdittuani, että nyt on minun terveyteni lisäksi kyse elämäni tärkeimmän
ihmisen terveydestä. Vauva on niin toivottu ja odotettu, että en kyllä halunnut
ottaa mitään riskejä. Töissä kituuttaminen olisi voinut lisätä stressiä ja sitä
kautta supistuksia. Niitä oli muutenkin jo viikolta 17 alkaen. Oli pakko
uraraketinkin vähän hellittää ja yrittää rauhoittua (paino sanalla yrittää).
Nyt kun olen kohta ollut kotona 10 viikkoa, mietin että
millainen äiti minusta tulee. Olen kaikki
mulle nyt ja heti ihminen, joten se varmasti näkyy hermojen kiristymisenä.
Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa hermoni antavat periksi ja ymmärrän myös,
että välillä saattaa olla sotkuista ja kaikki paikat eivät ole tip top joka
hetki. Tässä voi mennä kyllä jonkun aikaa, mutta kai se sieltä tulee. Tai
sitten tulee totaalinen kiukku hermoromahdus ennen sitä… =D
Lapsi tulee varmasti kasvattamaan minua ihmisenä. Uskon,
että tammikuussa elämäni muuttuu ja opin paljon uutta. Haasteita on edelleen,
ihan kuin töissä, mutta kyseessä on erilaiset haasteet. Odotan näitä innolla.
Pelkään, että minusta tulee kotiohjus.. Heh. Paikallani en varmasti jaksa
pysyä. Toki tämänkin näkee vasta, kun pienokainen on syntynyt. Sitten katsotaan
rauhoittuuko uraraketti vai valtaako tilan tosiaan kunnon joka paikkaan sykkivä
kotiohjus. Jokatapauksessa, tulossa on hyppy tuntemattomaan...
Toivotan kaikille erittäin upeaa tulevaa vuotta! Muistakaa,
että muutos ei ole aina negatiivinen asia. Nauttikaa elämästä.
Näin 4kk töissä olleen voin sanoa, että kyllä se työ alkaa taas kiinnostaa. :D Tosin omat tavoitteet eivät ole ehkä ihan samaa mitä ennen - vaihdoinhan vaativuusluokalta matalempaan hommaan. Onneksi vaihdoin, nyt on tasapainossa työn haasteet siihen mitä kaipaan. Erittäin mielelläni menen töihin ja enää en harmittele, etten ole enää kotiäiti. Tai olenhan vielä - 20%:sesti. :D
VastaaPoistaOkei. Kivaa kuulla, et nyt on löytynyt sopiva tasapaino työn ja kodin suhteen. Mä oon miettinyt et miten toi menee mun kohdalla. Mulla on ollut aina toosi kovat tavoitteet uralle. Toiveena ainakin nyt on se, että en palaa samaan duuniin. Haluisin ottaa sen seuraavan askeleen, kun palaan takas. Oon tästä jutellut jo nykyisen esimiehen ja hr-partnerin kanssa. Kummankin näkemys oli et, uutta duunia sitten kehiin.
PoistaNo sen näkee sitten. Voihan se olla et mieli muuttuu matkalla...